Work.Com

Tyo.Fi
Tanaan aukaistiin tyopaikan ovet. Ihan omalla, vaantyneella avaimella. Osasin. Ja osasin jopa laittaa oven takaisin lukkoon. Mut siihempa se jai. :( loput kayttajanimet, salasanat yms. muut kummitukset ovat mysteeria. Kahdeksan tunnin aikana kerkesin muutaman sarjan opetella, puoliksi ulkoa, paperille kirjoitettuna. Mihinkaan en sisalle paassyt, mitaan en saannut auki. Siis tiedostoja, koneita.........mutta. Asikkaita pystyin palvelemaan. Ja sepas oli mukavaa! Ihana oli. Etsia vaatteita, farkkuja, asukokonaisuuksia, hyvia diileja koulutielle lahteville lapsille. Saada vanhemmat iloiseksi " ompas tama ostoksilla kaynti helppoa", pyoraytella lapset pikkurillini ymparille, jotta ihastuisivat kaikkeen mita sovituskoppiin vien. Saada halaus pikkupojilta..."tullaan tanne uudestaan". Vieda pikapika vauhtia kerran kokeiltuja vaatteita takaisin hyllyyn, jotta taas parin milsan paasta ne voi taas tuoda takaisin sovituskoppiin. :) erittain rauhallinen lasku takaisin tyon pariin. Huomenna taas uudet kujeet. Jospas joku kayttajatunnus ja salasana toimisi, jotta paasisin varkkailemaan muitakin. Mutta katotaan vaan...loydan itseni kuitenkin sielta sovituskopista, pikku nappuloitten keskelta, lattialla istuen, polyt vaatteisini keraen ja tsekkaillen sopiiko naa vaatteet vai ei? Tykkaan tyostani. Sydamestani.

Today I opened doors of my work place. With my own key. I did it. I knew even how to lock to door. But that was it. :( everything else is mystery; user names, passwords....and so on. I remembered everything off by heart, but in a year......it is actually long time. So, today I wasn't in the system, and didn't have any access to any of the stuff, so I spent the whole day at floor. Helping customers. And I loved it. Finding clothes, jeans, outfits, good deals for the back to school-kids. Got parents happy " shopping hasn't never been this easy"...and so on...tomorrow will be different day...Get into my own stuff too :) can't wait.

And the best part is, I got to park my car to my favourite spot <3 it was there. Empty. Waiting for me. Why I have "my own" parking spot...there is the picture why...: (something happened to me year or two back....)

Ja mika parasta. Sain parkata auton mun vakkaripaikalle. Minne oon parkannut aina autoni <3. Se vakkaripaikka tuli ihanan pikku kokemuksen jalkeen. Mulla kavi joskus hassusti...:

"‎"Emppu menee toihin 8ksi. Parkkaa auton,ja unohtaa laittaa jarrut paalle. Samalla kun emppu kavelee sisaan,auto lahtee liukuun ja pysahtyy poikittain parkkipaikalle. Klo 14 tyokaveri soittaa,ja sanoo,et emppu,sun auto on taal poikittain parkkipaikalla!!!hmm.ei se ollut liukunut kuin n.100m alamakeen :). Minnekkahan ma unohdan itteni seuraavaksi?"

‎"Emppu goes to work for 8am.she parks the car and forgets to put brakes on. She walks in the to mall and the same time car slides down to the other way on the parking lot. 2pm my work friend is cruising around the parking lot,and she saw my car there totally in the wrong place!!!my car slided over 100m at the parking lot and didn't hit anything!!! What is going to happen next? :)"

Nain voi kayda. Myos minulle. Mut enaa ei niin tapahdu. Mulla on sellainen paikka, jossa on palkki edessa ja mika parasta, mulla on niin hyva auto alla, etta silla ei voi edes kayda nain :D. Tasta tuli vuoden vitsi tyopaikalle. Ja on se vissiin vielakin!

So this could happen. Even to me :) but, it won't happen anymore. Now I have a spot, where car can't slide away and the best thing is, I have brand new car, what doesn't do those tricks to me :) !!!

" Minun juureni Suomessa on... "

Vaikka pois muuttaisin,

kotimaan jattaisin,

niin ma luoksensa varmasti viel palaisin.

Vaikka muualla kultaa ma vuolisinkin,

koti-ikavaan siel' kuihtuisin.

Minun juureni Suomessa on.

Syvyyksissa sen peruskallion.

Sen mullasta voiman ne saa, elaman,

sen lapseksi ainiaaks jaan.

Vaikka vieraisihin,

maihin eksyisinkin,

silti koivun ja tahden ma viel loytaisin.

Vaikka rikkaudet muualla mua houkuttaa,

taalla rauhan vain sieluuni saa.

Minun juureni Suomessa on.

Syvyyksissa sen peruskallion.

Sen mullasta voiman ne saa, elaman,

sen lapseksi ainiaaks jaan.

Siksi paivin ja oin,

sita nyt ikavoin.

Muistan kesat ja talviset yot tahtivoin.

Ja sen hohtavat hanget ja pellot ja haat.

Muistan kevaat ma sen kuulakkaat.

 Minun juureni Suomessa on.

Syvyyksissa sen peruskallion.

Sen mullasta voiman ne saa, elaman,

sen lapseksi ainiaaks jaan.

Tulipas haikea olo tanaan. Istuin paivaa rakkaalla farmilla, jossa on tullut istuttua jo monet kerrat :). Ystavani lahti takaisin Suomeen, vietettyaan taalla kolme viikkoa meidan ilonamme. Jai niin ikava. Paivan aikana muisteltiin myos ystavamme haita kahden vuoden takaa. Siella ystavat lauloivat laulun, jonka sanat ovat ylla. Kyseessa oli kanssa kahden maan kansalaisen avioliitto. Kauniit sanat, vaikkakin emma nyt taalla kultien ja rikkauksien perassa ole :D en siis en todellakaan (haha) mutta muilta osin erittain paljon haikeutta luovat sanat.

Joskus on mukava herkistella :( se hetki tulee ihan vahingossa. Kuten tuo haikeus-fiiliskin tuli ajellessani kotiin tassa illan suussa. Ja silti erittain mukava olotila, onnellinen...leppoisa paiva takana, Brian odottamassa jo ajotiella, sauna lampeamassa.....

Koen sen kylla rikkautena, kun saa tuntea ja elaa niin erilaisia tunteita sisallaan. Ja kun ne viela muuttuvat ja vaihtuvat niin akkia. Ihan lyhyessa ajassa. Hetkessa. Vai olenko se vain mina? Vaihtuuko muillakin?  ... vahan niin kuin vuoristoradassa, ensiksi kivutaan hitaasti ylos, korkeelle, sit tullaan vauhdilla alas kiljuen ja pari mutkaa vasemmalle, kaarros oikealle, paa alaspain ja pari korkkiruuvia sitten taas ylos ja kiemurtellen alas ja .... hui, mulla meni paa pyoralle kun kirjottelin tuota!

Nii-iin. Rakastan tunteilua. Ja fiilistelya. Ja niitten tunteiden ja fiilistelyjen kasittelya tai ainakin yritysta kasitella. Ei se aina onnistu..eika tarviikkaan. Ne vain on. Ne tekee elamasta elaman <3. Asiasta kymmenenteen kukkaruukkuun, sain muuten serkkuni tanne tanaan. Tuonne meidan kaverin perheeseen meni. Taytyy menna moikkaamaan. Ehkapa jo huomenna.

Tuulahdus kotimaata siis taalla. Ja viela sukua. :) aika kivaa taa elama!

I forgot to write in english. Sorry Vicky. This is just for you :)
I was sad today. Or this afternoon. I spent the day at the dear farm, where we have been many many times and every time there is good time!!!!We love that place, or more the people. My friend left bac kto Finland, after spending three fun weeks here with us! Ooh, do I ever miss her. She brings so much joy to the life. And everybody will agree, who knows her. She is so special. We were remembering our friends wedding today too. Their friends sang the song (above) there...the wedding was also finnish girl-canadian boy wedding. The song has beautiful words even though I don't live here because I want to get more rich or so....:D but other parts of that song are so beautiful!

Sometimes its good to be sad and feel lonesome to your home country. That moment comes, even you are not waiting or wanting it to come. Like it came when we were driving back home from the farm. And everything was good, fun day behind, happy feelings, Brian waiting at home and sauna was warming up.....
But I think its richness that your emotions goes back and fort. You can live and feel so many things inside you. And those feelings they change so fast. And in a short of time. In a moment. OOOR, is it just me? Does anybody else have those moments? Its like a roller coaster. ...first it goes up slowly, up in a high, then comes down FAST, couple curves to the right, then to the left, head down and couple corkscrews and then down....oh my, my head is spinning right now while writing this!

Yeah. I like to be emotional. And have a good time. :) I want to learn how to deal with them. It doesn't work always, and it doesn't even have to work.  They just are. They come. And they go. They make the life called LIFE <3. And, by the way, my cousin came here yesterday. She is staying at my friends place...we gonna go to see her tomorrow..fun fun fun.

Now its coffee time.

Tama ylla oleva kuva on kuva JOKAPAIVAISESTA elamasta. Vuorossa paloauton korjaus ;) Seba ihan omassa elementissaan! Ja kun auto on huollettu, niin sitten silla paasee taas lujasti (niin kuin Seba sanoo). 

Sunnuntai. Herasin jo aamulla aikasseen, ennen kaikkia muita tassa talossa...sain rauhassa kayda suihkussa, keitella kahvit ja laittaa hiukset kivasti. Ja arvatkaapas mita. Ma lahdin toihin!!!Mulla alkoi tanaan siis tyot. Vaikkakin virallinen aloituspaiva on vasta tulevana keskiviikkona, mutta otin varaslahdon. Hahah, kuten arvata saattaa. Ei vaan, meilla oli syksykokous aamulla, niin hyvahan se minunkin oli olla mukana, jotta paasen kaikkeen hauskaan mukaan, mita siella tapahtuu ja tietenkin, vaikuttamaan siihen, niin paljon kuin itse pystyn. Oli tosi kivaa nahda kaikkia tyokavereita, suurinosa vanhoja tuttuja ja muutamat uudet kasvot. Joo, Emppu teki heti itsensa tutuksi kaikille, alkutervehdykseni jalkeen, otettiin aamuverryyttelyt seka tietenkin, mitas muuta kuin peleja ja leikkeja ja kaikkee hauskaa :):):) olin elementissani. HETI. Tuli hyva fiilis. Sit ko mun osuus oli ohi, ni ruettiin kaydaan lapi kaikkee virallista.....joo, on sekin mielenkiintoista, on joo. No hei, on ihan oikeesti, ainaki ko on saannu eka vahan revitella, luovailla ja nauraa. Eikos se oo nii, et eka hauskanpito sitten tyo???????

This picture (above) tells about our boys EVERYDAY life. It was time to fix the fire truck. OF COURSE, you have to keep it in a good condition so it last loooooong. And then you can drive FAST again. And when I say FAST, it really means that boys drive like crazy...luckily they are still so young that driving school is still far ahead......huoh :)

Okei, and its Sunday. I woke up early this morning, loved it. Took a shower, made coffee and did my hair....and off I went to WORK. Yes, you read it right. I am back to work. ALREADY. year surely flies by....so fast. hmm, sometimes little too fast. BUT, I was really excited to go there today. We had fall kick off-meeting, so was fun to see all the people at work :) and yes, we had good time!

Taalla on viela ihanan lammin. Onneks nyt pari viimesta paivaa on ollut ihan aurinkoistakin. Meinas nimittain seinat paukahtaa talossa, kun ulkona sateli vetta monta paivaa perakkain. Huoh, meija lapset ei todellakaa oo mitaan sisaihmisia. Ja sit naa roolileikit. on pellea ja prinsessaa, palomiesta ja vaikka sun mita :) on hienoo seurata, kun he elaytyvat ihan taysin siihen rooliinsa mita esittavat. Kaikken hauskinta on seurata kun Jiggs ja Tristan leikkii Emppuu ja Briania :) tulee totuuksia julki.

We are enjoying this nice weather here now. And NO RAIN. finally. Got really sick of it already. I think it rain enough in Finland...don't need it here. So, finally sun is shining and kids can freely go play outside. Loving it. Loving it. LOVING IT. And as you can see, Tristan is having some fun outfit on :) role games; there is clowns, princesses, fire fighters (every day all the time) and so on...but the best game is when they play "Emppu and Brian", the truth comes out...hihih!

Ihan ku tuoksahtais kahvin tuoksu tuolta keittiosta....taytyypa lahta tsekkaa ja ottamaan kuppi tayteen kuumaa. Kaksi virallista aitiyslomapaivaa viela edessa. NIISTA MUUTEN NAUTITAAN SITTEN TAYSILLA. eli, samalla lailla kuin edellisista 363 paivasta!!!

Mukavaa Sunnuntaita!

I think I can smell fresh coffee...I better go check and get some....AAAANNNNDDD, two more maternity days ahead. Have to enjoy those days, FULLY!!!! what means, same way then other 363 days..life is good. still.

Have a happy Sunday. I am going to have some coffee. Now.

Empun eniromainen elama :)!!!

Sita se on ollut. ENIROMAISTA. Isolla E:lla. On juostu ja kavelty, puntteja nosteltu ja vatsalihaksia paranneltu, niin kuntosalilla kuin ihan tassa arkisessa elamassa. Sain kestittaa pari paivaa yhta ihannaata kaveria. Kaveria, joka on vahan hullu, tai ehka vahan enemmankin hullu. Ehka yhta hullu kuin mina? Ehka vahan hullumpi...mutta todella, kaiken puolin aivan yli eniromainen tyyppi!!! Juttu on siis lensi ja seinat tarisi. Ja desipelit nousi. Vaikut on varmasti havinneet korvakaytavista, molemmilla ;) Ketka hanet ja minut tuntee, niin voi vaan kuvitella. Ja mielikuvituksella, jutuilla ja suunnitelmilla EI OLE LOPPUA, eika loppua tule varmasti koskaan nakymaankaan. Kylla me vakavoiduttiinkin, kun henkevia puhuttiin. Han on ihminen, joka saa jokaiselle hyvan mielen, aina sydameen saakka. Olen erittain onnellinen kun omistan hanet ystavanani <3. 

Okei, life has been crazy, crazy in many ways...:) I had special friend from Finland over at my house for couple of days...annnnnd, there wasn't any quiet time, as you can believe. She is little crazy, or better say she IS CRAZY. Or maybe as crazy as me or even more crazier???? BUT, what ever she is, she is one of the most funnest friend in the world!!!Days were fulfilled of laugh, talk and smiles, tears and more laughs!!!!You, who know both of us, can just believe :)! She is the person who makes everybody happy, who knows how to live life fully. I am so proud to say that she is my friend <3!!!

Sunnuntaina koin myos erittain herkan hetken. Kavin katsomassa pienta vauvaa, kahden paivan ikaista; Shyann-tyttosta. Han kylla otti minut omakseen heti, niin suloinen mussukka han oli. Iltapaiva meni tyttoa sylitellessa ja aidin kanssa rupatellessa niita, naita ja nuita :) maailmaa parannettiin ja pienta pilttia ihasteltiin. Todettiin, miten onnellista on, kun saa pienen rakkaan taas syliinsa hoidettavaksi. Niin ihana, arvokas ja kallis asia.

On Sunday I was able to go to the hospital to see my friend's newborn baby. Her name is Shyann and she was two days old little bundle of joy <3..Aah, she surely was super cute and VERY SMALL! Only 5lbs and15oz. Was it ever fun to spend afternoon there, holding little baby and talking with her mom. 

...Niin ja sitten ko sairaalasta kotia ajelin....mulla oli jotenkin erityisen onnellinen olo...erityisen ENIROMAINEN olo :) kaahailin pitkin suoraa tieta ja kuuntelin CD:ta TAYSILLA. oih, vahan ma nautin siita kun saan yksin ajella ja huudattaa lempikappaleitani niin kovalla, etta melekein koko auto tarisee...sitten koin yhden mahtavimmista hetkista. Olin jo melkein kotikylallani. Maen paalla, edessani oli tajuttoman iso sateenkaari. Ja kuvittelin, etta sateenkaaren paassa on meidan kotimme <3 ... ja samalla nain taivaalla 12 laskuvarjo hyppaajaa (haaveilen laskuvarjohypysta aina, seuraava harrastukseni, voih, olis se ihanaa!)...tuli sellanen OIH-olotila. Jarrut pohjaan ja pysahdys tienvarteen. Tama onnellinen hetki OLI IKUISTETTAVA. Niin kaunis, vihreata, sateen jalkeista luontoa, sateenkaari, taivaalta tippuvat laskuvarjoilijat (haaveeni.....) seka sylissani viela pienen vauvan tuoksu, onnellisen aidin ilme mielessani seka hieno musiikki taustalla ja kotia menossa, voiko elama olla onnellisempaa???????????????????

Kuva ei kerro paljoa, mutta sita katsellessani, mulle nousee tunteet pintaan ja se sen hetkellinen onnellinen olotila valtaa koko mieleni. <3 elama on mahtavaa...sielta lahtiessani nauroin aaneen melkein kotia asti...ja kun kotioven aukaisin, Braikku ajatteli, et toi on totisesti tullut hulluksi. (oonkohan mie, hih). No joo, meneehan naa mun ajatukset valilla aivan jonnekkin aarettomiin...............saiski siella olla aina...:)! 

Okei, and when I was driving back home from the hospital, I had the most wonderful ride. Oih, while driving the straight road, having CD on fully (meeaning that car was shaking) and singing with it aaaaannnd, I drove past the skydivers, there were 12 of them up in the sky (i just DREAM to do it one day, that day would be the most wonderful day!!!) and there is not all, there were also the RAINBOW in front of me, HUGE ONE, and I pictured that the end of it was down at my house....<3 where the kids and Brian were waiting for me to come back home....!!!Quickly, I had to stop the car and find my camera and take the picture of this wonderful moment of my life...Yes, the picture doesn't tell everything to you, but for me it tells MORE then everything. It tells me the feelings what I had while I capture this moment....Yeah, I was laughing out loud after that, I was SO HAPPY....got home and Brian surely thought that now that girl has gone crazy....okei, I have to say that my thoughts go little over sometimes....somewhere too far...and I really wish I could be that far always....(yes, everything is not home ;) i know that.) hih.

Ja kaytiin myos tassa yks ilta iha ravintolassa syomassa. Ja sekos oli poikien mieleen, saivat juua kaakaota niin paljon kuin napa veti <3 ja sita muuten meni...Oliha siela muitakkii onnellisia syojia ja mukavata oli. Porista ja nauraa menemaan. Vaikkakin "juhlittiin" Sofian lahtemista takaisin Suomeen. :( tulehan takaisin tytto ja akkia. Taalla joku vissiin on ikavissaan enemman kui myo loput ;) taal ootellaan!!!

Jep, and yes, we went to the restaurant one evening...to reason for it to say Goodbye for Sofia, who is leaving back to Finland today! I wonder who "somebody" will manage this distance, so better come back soon, Sofia! We are waiting for you :)!!!

Semmoista talla kertaa taalta meilta. Tama paiva hurahtikin tekematta yhtaan mitaan. Siis tottakai niin ko naita perinteisia, paivittaisi kotitoita tuli tehtya...mut hei, ma osaan viettaa paivan tekematta yhtaan mitaan :):):):) jippii. mut on muute sellainen olo, et huomenna muute juostaan...toista tallasta paivaa ei pysty edes ajatellakkaan elaa enaa talla viikolla!

Hei, meilla on kylla loppuviikolle aika mahtavia suunnitelmia...katotaan, kuka lahtee mukaan rientoihin ja elaman iloihin :) ideaa ja tekemisen riemua loytyy...pysykaapa kanavilla.....tulee lisaa seuraavalla kerralla! Ei ne tahan naa kissanpaivat lopu....;) tittidii...vauhtia ja vaarallisia tilanteita tiedossa :D!!!

perjantain ajatus

Suklaapiirakkaa, unelmatorttua seka TUSKAISTA (toska)piirakkaa...silla on hyva lahtee viikonlopun viettoon..Ulkona on satanu vetta kuin....aivan kaatamalla, eika sinne viitti nokkaansakkaan laittaa. Kaytiin me aamupaivalla Dollarikaupassa lasten kanssa, saivat ostaa itselleen jotakin pienta kivaa. Mut eivat enaa muihin kauppoihin halunneet, joten kaahailtiin takaisin kotia sitten. Niimpa niimpa, iltapaiva tullut vietettya sitten tuolla kyokin puolella..En tosiaan oo leiponut maailman aikoihin, ja sen kylla osoitti unelmatorttujen tayte, ne taidetaan syoda ihan oman perheen voimin :D sen verran ruman nakoisia (mut sairaan hyvan makuisia) niista tuli! Katotaan miten toi tuskapiirakka tuolla uunissa parjailee. Taman jalkeen en enaa katokkaan keittioon pain vasta kuin iltapalaa tekiessani. Niin ihanaa siella on. Mutta joskus iskee sellainen leipomisvimma ja kuulosti etta siella suomessa joillakin on iskenyt joku muu vimma ;).

Joops, me oltiin siis eilen hautajaisissa...kuljettiin kylla ihan omia polkujamme: mina vieraana ja Brian uniformussa kunnioittamassa muiden palomiesten kanssa ystavansa poismenoa. Ja olihan se muuten juhlava tilaisuus. Todella hieno. Koskettava. Ikimuistoinen.

Elama jatkuu. Se jatkuu. Liian pitkaan ei pysty pysahtymaan. Tana aamuna kun silmani aukaisin, niin puhelimessani oli tekstiviesti, iloisesta tapahtumasta. Ystavaperheelle syntyi pienen pieni (2660g) tytto tana aamuna. 4 viikkoa etuajassa, mutta paa-asia etta kaikki meni hyvin. ONNEA W&T! Taa on tata elaman kulkua.

En nyt millaan jaksa syventya pohtimaan elaman suuria kysymyksia talla hetkella, joten palataampa takaisin tahan pintaliitoelamaan, eli leipomusten pakastamiseen. Sitapa siis tekemaan :) :) :) ja miks kolme hymya, koska kaks nuorimmaista sankaria on paikkareilla yhta-aikaa ja silloin elama on yhta juhlaa :):):)!

Keskella viikkoa jo mennaan.

 Jillianilta lahti ylahammas irti viime viikon loppupuolella. Aivan hirvittavaa. Ma en voi yksinkertaisesti sietaa kattoa, kun hammas heiluu puoliksi irti suussa....yak. Varmaan kaikki siella kotipuolessa muistatte, miten minulta REVITTIIN aina salaa hammas irti suusta. Tai oikeestaan, eihan sita tarvinnut enaa edes repia, kun vaan otti kiinni ja vahan vain nykaisi. Eihan se sattunut, mutta silti huusin kuin palosireeni! ...Onneksi meidan tytto on vahan eri luokkaa tassa asiassa, seka Brian, joka tosta noin vaan vetasee hampaan pois suusta.

Kuitenkin, kun tama prosessi tapahtui olin viettamassa tyttojen iltaa ystavani luona (juhlistimme hanen siirtolaisuuspapereitten saamista, yllatyskakkukahveilla, jippii!)..enka siis tienyt tapahtuneesta mitaan, ennen kuin vasta perjantai aamuna Brian sanoi kun herasi itse toihin. Mina sitten unenpopperossa menen kurkkaamaan tyynyn alle..sieltahan loytyi pikkuinen hammas seka tama aivan suloinen kirje <3. Eiko dollareita etsimaan ja akkia napertelemaan pienta kirjetta takaisin hammaskeijulta. :) ja kerkesimpas. tytto ei herannyt. Aamulla oli sitten ihmettelemista etta miten kummaan se hammaskeiju osaa tulla juuri oikeaan aikaan? Ja sitten...(hupsis, aidin moka!) laitoin taman kirjeen kaappiin keittioon ja Jillian menikin sinne ja kohta kuului huuto "aiti, hammaskeiju jatti taan mun kirjeen kaappiin, miksi?" " tota noin, minka kirjeen...nooh, ehka se jatti siksi jotta minakin nakisin mita sa oot kirjottanut. se varmaan tulee ens yona hakemaan :)." meni lapi. JES. selvisin. hengissa.

Tanaankin oon vissiin saannut jotakin aikaiseksi. Housujen lyhennysprosessi on menossa...tanaan Brian sai selvita nuppineulat jaloissaan (kuvat alla), mut huomenna taytyy vissiin jokunen langan patkakin niihin ommella..jotta ei vahingossa repsahda lahde auki kesken hautajaisten. hupsis. kaytiin oikeen maratooni kauppareissu...siis yhessa kaupassa, mut siella sitten oltiinki pitkaan, en oo Suomesta tulon jalkeen kaupas kayny, ni tanaan sitte ajattelin kaapit tayttaa ja kunnolla. Kassalla kylla jo ajattelin, et oon kylla ihan sekopaa, kun ylitan ihan tahallani lasten kaupassa olo-sietoajan, mutta ihmisten rakkaat kommentit kantoivat taman meluisan, hektisen kassalla oloajan (voi kun sulla on ihania lapsia, ole ylpea lapsistasi, olet niin nuori ja aivan suloisia vaaleita lapsia, onko ne varmasti kaikki sinun, energinen nuori aiti, iloisia, onnellisia lapsia.....ja listaahan voi jatkaa vaikka kuinka kauan.) mitahan ne ihmiset ajatteli ko kahto meidan touhua siina kassalla, kun tungin ostoksia laukkuihin :)...ja miksi innostuin tahan kauppareissuun, syy loytyi siina et pesin perusteellisesti molemmat pakastimet ja jaakaapin. seka tietenkin, siivosin kaikki keittiokaapit. ja kaikki ammotti tyhjyytta. todellista tyhjyytta. ni pitihan ne lahtee tayttamaan.

Palaten viela tuohon housujen lyhentamiseen, Brianilla on huomenna hanen palomieskaverin hautajaiset. Tulee varmasti olemaan erittain juhlava tilaisuus. Eipa siita sen enempaa, vaan naytampa tasta pari kuvaa, mita ikuistettiin Brianista nyt illalla, ennen kuin lahti kaymaan hautaustoimistossa palomieskavereittensa kanssa.

 Joo-o. Ajatteletko samaa mita minakin. Komea mies.
Niin ne oli palomieskaveritkin vihellelleet, ko Braikku oli truckista hypannyt paloaseman pihaan. Ei vissiin pukeudu nain joka paiva. :)

 ________________________________


Lopuksi viela tiedote meija nuorimmaisesta, melekein 11kk vauhtipojasta...
- Joka on niin vilkas, etta sen perassa ei meinaa ihminen pysya.
- Joka heti konttaa taysilla ulos, jos ovi jaa auki.
- Joka osaa menna rappuset alas 40%paa edella, 60% jalat edella, joten aina taytyy perassa hyppia, kun ei tieda miten pain se aikoo alas menna.
- Joka onkii vessanpontossa HETI, kun nakee et vessassa on ovi auki.
- Joka hermostuu heti, jos Tristan tai Seba tulee lahelle. UHKA.
- Joka tonkii keittionkaappeja taukoamatta, varsinkin jauhopussia.
- Joka ei pysy syottotuolissa vaan keikkuu pylly pitkalla poydalla.
- Joka syo ruokaa koko ajan ja niin paljon ettei meinaa kerkee muuta tehda kuin ukkoa syottaa.
- Joka hokee "aiti, aiti, aiti" taukoamatta.
- Joka hymyilee niin leveasti koko ajan ja kikattaa aaneen, etta ihan sama mita tapahtuu, niin aidin sydan aina sulaa <3

Nyt se on loppu!

Nyt loppuu taa kesaloma lusmuamiset ja blogikausi alkakoot! :) tulihan tassa vietettyakin mukavat 6viikkoa blogilomaa, ni nyt voi aloittaa kirjoittamisen taas hyvalla mielella. Taytyyhan sita kesalomaa viettaa, vahan joka asiassa. Eiko niin? Ja se kesaloma meni Suomessa, ja eipas sita olisi voinut paremmin viettaa. Suomen reissusta tulee sitten kuvia ja teksteja aina silloin talloin, pitkin syksya...aah, oli se niiiiiiiin ihana reissu <3 niin rakkaita ihmisia, tekemisia, paikkoja ja kaikkea mahdollista!

Viela reilu 2viikkoa kesaa jaljella MINULLA, sitten toihin. Lapsilla viela 5viikkoa lomaa koulun alkuun..syksy tulla jolkottaa, mutta ei se viela tunnu missaan, taysi kesa viela menossa meilla taalla ja siitahan me nautitaan, taysilla!!!

Kotiinpaluu on sujunut mukavasti. Viela yksi matkalaukku purkamatta. Sepa onkin taynna minun lapsuuden muistojani, joten saavat olla viela laukussa kunnes muistan ostaa ISON muovilaatikon kaupasta, jonne voin laittaa musitot taas sailytykseen seuraavaksi 50vuodeksi ;) on tama hullua, kun pitaa sailyttaa...mut mukavahan se laatikko on avata joka 5vuosi ja ihastella mita hulluja juttuja sita on tullut tehtya ja saada inspista tehda lisaa!

Paljon ollaan vietetty aikaa koko perheen kesken. Kayty rannalla...monta monituista kertaa (sain jopa Suomessa menetetyn rusketuksen takaisin), nautittu elosta kotona, trampoliinissa pomppien ja pyorilla ajaen seka tietenkin, ystaviemme seurasta meilla ja muualla. On kylla tullut kahviteltua, paivin ja iltaisin. Ja sepas se mukavaa vasta onkin. Valilla tulee hirrrrmuinen kaipuu takaisin Suomeen, teita kaikkia rakkaita, mutta lapset kylla pitaa elamassa kiinni, eika anna turhaa aikaa kaipuuseen. Viela olisi urakkaa talossa saada "talvikuntoon", vaikkakin aika paljon sitakin on saanut tehtya. Poikien huoneeseen pitaa ne vitsilaisen kaapit hommata ja Tristanille uusi sanky jotta paasis taas huonekaluasioissa eteenpain...kaytiin me jo yks paiva ikeassa haaveilemassa...tattadaa.

No hei, tahampa valiin kuvia huvipuistosta. Mentiin yllatys yllatys, koko perhe viikko, vai onko siita jo pari sitten ni Canada's Wonderlandiin...ja meilla kaikilla oli niin mukavaa..... :)

Olemme valmiita pyoritykseen ja rullaamiseen :)!!!

Wonderlandin keskella on suuri vuori, jossa on aivan ihana vesiputous. Illalla siina on aivan mahtavat valaistukset, saa tosi romanttisia kuvia...ne jai talla kertaa kyllakin ottamatta.

Jillian tapasi ystaviaan.

Lapset ensimmaisessa laitteessa. VAHANKO JANNITTI. Ehkapa pikkuisen :)! Mutta siitapa se ilo alkoikin :)! Ja loppua ei nakynyt vasta kuin 10tunnin paasta!

Kuten tasta kuvasta huomaa, Sebastian on jo ihan elementissaan :) mita kovempi vauhti, sita leveempi virnistys naamalla!

Elielkin paasi viikinkilaivan kyytiin....pojalla pikkusen hyyty hymy matkalla ja aidin helmoihin takerruttiin....

ISALLA JA POJILLA OLI HULLUN HAUSKAA KAAHAILLA MENEMAAN!

Kadet ylos!

Ja ruokahetki. Seka tikkaria jalkkariksi. Valilla taytyi tankata jotta jaksaa taas hurvitella. Sebastian ja Eliel nukkuivat mukavan pituiset paivaunet, niin jaksoivat touhuta koko paivan.

Usko tai ala, mutta meidan tytto on jo niin pitka, etta paasee aikuisten laitteisiin jo vanhemman seurassa! Ja siitahan Jillian oli mielissaan. Ei enaa kiinnostanut pikkulasten junat ja lentokoneet vaan mentiin kunnon kyyteihin...Ja kappas vain, huppista keikkaa, sieltahan isa ja tytto marssivat ihan litimarkina. Ja saivat kuin saivatkin huijattua minut ja pojat katsomaan veneen tippumista veteen sillalta ja siina lentaa vesi niin paljon, etta kastuttiin mekin aivan lapimaraiksi.

Joopa joo. Virtaa naissa kavereissa Rissasen veri, totisesti.

Ilta viela jatkui ystaviemme luona kahveilla....siita illasta jai kylla mieleen niin lampimat muistot (taasen.) ideoita ideoitten peraan, syttymisia ja innostumisia. Kesan ilojen jakamisia jne. tuntui taas ihanalle nahda mahtavia ihmisia pienen tauon jalkeen...

Eras sunnuntai aamu ajeltiin ihan Toronton alakaupungille jarven rannalle, Brianin entisten koulukavereitten kanssa. Vietettiin ihana paiva rannalla, uiden, pelaten ja syoden. Thank You Kate and Laas. we really enjoyed your company!!!

Tata lapset rakastavat. Vetta. Rantaa. Hiekkaa.

Kaverukset.

Thank You darling friends for an awesome day!

Semmoista. James on loytanyt myos kaverin rinnalleen. Sofian. Tana viikonloppuna vietettiin aikaa heijjan kanssaan. Ja voi vitsilainen ko on sopo pariskunta. Ja lapset tykkaa kans, ja tykkaa ja paljon. :)! Pitka viikonloppu on paatoksessaan...Brian paistoi lettuja iltapalaksi ja kerettiimpa soittaa pianolla ja hoilata menemaan pari iltavirttaa Brianin kanssa ennen ko lapset laitettiin nukkumaan....nyt iltakahville. Hiljaisuus ja rauha. Aah. Emppu nauttii!


Hyvaa Yota.