Graduation...biking...father's day....neverending joy :)!

Jillianin valmistuminen Kindergartenista! Oli kylla hieno juhla! En viitti laittaa kuvia tilaisuuksesta, koska siina on paljon muitakin lapsia. Mutta oli kylla ihana juhla! Liikuntasali oli taynna vanhempia.. Kohta lapset kavelivat ovesta sisaan yksitellen, hattu paassa, ja kiersivat viivaa pitkin koko salin korokkeelle. Siella seisoivat ja lauloivat valmistujaislaulun.

Lapsille oli laitettu eteen penkit ja he istuelleen kuuntelivat kun rehtori puhui heille seka kavivat noutamassa diplomit opettajaltaan. Opettajat lukivat myos jokaisesta lapsesta jotakin. Jillian oli kirjoittanut " tykkaan matematiikasta. Tykkaan kirjoittaa. Minusta tulee isona pizzan leipoja" (kotimatkalla sanoi etta oli muuttanut jo mielensa, hanesta kuulemma tulee uimakoulunopettaja!)

Tilaisuuden lopussa lapset saivat ruusut kateen ja toivat ne vanhemmilleen. Sitten oli valokuvausten ja kiitosten aika :)!

 Jilliania ujostutti ihan mielettomasti! Kun he lauloivat edessa, han vain pyyhki silmiaan ja hieroi kammeneita vastakkain. Paa vienosti kenossa ja silmat melkein kiinni. Niin reipas ja rohkea kun tytto onkin, tulee tilaisuuden tullen esiin myos toinen puoli. Ujous.

 Eka luokka kutsuu syksylla. Likka on valmis aloittamaan TODELLISEN opiskelun. Jillianin mielesta hienointa on se, etta Tristan tulee hanen kanssaan kouluun. Ihan mielenkiinnolla odotellaan ensi syksya mita se tuokaan tullessaan... :)

 Briankin tuli aikaisemmin toista kotia ja mentiin ihan kahdestaan koululle. Ellu-ystavamme tuli lapsenlikaksi kotia..olipas heleppo lahta liikenteeseen. Kiitti Ellu :)!

Siina itse Mr. Savolainen!

 Taytyihan sita viela kuvia ottaa koulun pihassa...tyttaresta ja hanesta erittain ylpeita olevia vanhempia!

Brian sanoi et me ollaan ihan samannakoiset? Ollaanko?

 Isa ja tytar

Okei, tama on yksi niista valahdyksista, extempore jutuista, joita meidan perhe aina silloin talloin tekee! Lohottiin menemaan, mietittiin mentaisko mansikkapellolle vai mita tehtaisiin..kunnes kekkasttiin: mennaan ostaa pyorat! Ei ku vaa, koko sakki autoon ja menoksi. 5 eri kaupassa kaytiin ja loydettiin itsellemme pyorat, perakarryn, istuimen ja kyparat! Akkia kaahattiin takaisin kotiin, ennen kuin pimea tulee jotta paasisimme viela ajelulle! Ja paastiinha me! Koko perheen voimin kokosimme ja laitoimme pyorat yms. valmiiksi!...a wot! Siita tuli iloa koko illaksi, tai oikeastaan koko viikonlopuksi. Ja tuleviksi paiviksi.

 Tama oli valmistujais- etta myoskin isainpaivalahja Jillianille ja Brianille. He molemmat ovat erikoisen erikoisia siita, etta he rakastavat touhuta asioita koko perheen voimin. Totta kai me muutkin, mutta he erityisesti. Jillian on aina ehdottamassa "pelataan tata koko perhe, mennaan sinne koko perhe, tehdaan ruokaa koko perhe, hypitaan trampoliinissa koko perhe...jne." Se on hienoa. Ja ei kylla tarvii kovinkaan kauaa houkutella meita muitakaan, kun menossa ollaan mukana. Se on arvokasta aikaa, kun saamme tehda yhdessa juttuja. Sita ei voita mikaan. Ja jaa niin paljon mukavia muistoja. Se on totta, ei ne lapset muista niita tavaroita tai asioita mita he ovat saaneet, mutta muistavat ne yhteiset ajat, mita ollaan vietetty koko perheen voimin. Mita ne sitten ovatkin. <3

Minusta taa on niin hieno kuva :) Eliel oikein lentaa istuimeensa isosiskon avustuksella :)!

Kattokaa naita poikia! Eihan niilla voi olla enaa onnellisempaa ilmetta kasvoilla <3 valmiina lahtoon!

LAHETAAN JO! 

Elielille passaa tuo kypara niin mainiosti..voisin vaikka syoda tuon ukon !!!!!!!

 Kaytiin mummolassa iltakaffeella :) kun kotia paastiin, pimeus tuli ja me mentiin nukkumaan :) hymyssa suin. Jalat kipeena.



ISAINPAIVA.

Jillian taas yllatti! Me viela molemmat posotettiin sangyssa, kun Jillian tuli sangyn laidalle tarjotin ja iso kortti kadessa. Aamupalaksi lapset olivat valikoineet: kahvia, suklaata, raaka makkara ja muroja :) kylla me Brianin kanssa naurettiin :)! Niin suloisia!

Aamupala taisi jaada Brianilta syomatta sangyssa :) kuten arvata saattaa! Me taas hypattiin pyorien selkaan ja ajettiin rannalle ravintolaan aamupalalle.

AAH, ei ihminen voi enaa pyytaa parempaa paikkaa aamupalan syontiin...siina veden aarella istuessa, aamuauringon paistaessa seurattiin ihmisia ja veneita ja nautimme herkullista aamupalaa.

Ja en edes ottanut yhtaan kuvaa siita paikasta. Mutta oli kyl hieno. Mennaan uudestaan, ihan varmasti. Niin, en kyl tieda katottiinko me enemman niita ihmisia vai ihmiset meita! Oltiin vissiin naky kun kaksi nuorta vanhempaa siela hyysasi neljaa pienta lasta. Ja Eliel hurmasi kaikki ymparillaan olijat valloittavalla hymyllaan.

Oli ihana isainpaiva <3

Kylla mulla on maailman paras mies ja lapsilla parhaimmista parhain isa!!!