Monday, August 20, 2012

" Minun juureni Suomessa on... "





Vaikka pois muuttaisin,
kotimaan jattaisin,
niin ma luoksensa varmasti viel palaisin.
Vaikka muualla kultaa ma vuolisinkin,
koti-ikavaan siel' kuihtuisin.




Minun juureni Suomessa on.
Syvyyksissa sen peruskallion.
Sen mullasta voiman ne saa, elaman,
sen lapseksi ainiaaks jaan.




Vaikka vieraisihin,
maihin eksyisinkin,
silti koivun ja tahden ma viel loytaisin.
Vaikka rikkaudet muualla mua houkuttaa,
taalla rauhan vain sieluuni saa.





Minun juureni Suomessa on.
Syvyyksissa sen peruskallion.
Sen mullasta voiman ne saa, elaman,
sen lapseksi ainiaaks jaan.



Siksi paivin ja oin,
sita nyt ikavoin.
Muistan kesat ja talviset yot tahtivoin.
Ja sen hohtavat hanget ja pellot ja haat.
Muistan kevaat ma sen kuulakkaat.


 Minun juureni Suomessa on.
Syvyyksissa sen peruskallion.
Sen mullasta voiman ne saa, elaman,
sen lapseksi ainiaaks jaan.


Tulipas haikea olo tanaan. Istuin paivaa rakkaalla farmilla, jossa on tullut istuttua jo monet kerrat :). Ystavani lahti takaisin Suomeen, vietettyaan taalla kolme viikkoa meidan ilonamme. Jai niin ikava. Paivan aikana muisteltiin myos ystavamme haita kahden vuoden takaa. Siella ystavat lauloivat laulun, jonka sanat ovat ylla. Kyseessa oli kanssa kahden maan kansalaisen avioliitto. Kauniit sanat, vaikkakin emma nyt taalla kultien ja rikkauksien perassa ole :D en siis en todellakaan (haha) mutta muilta osin erittain paljon haikeutta luovat sanat.

Joskus on mukava herkistella :( se hetki tulee ihan vahingossa. Kuten tuo haikeus-fiiliskin tuli ajellessani kotiin tassa illan suussa. Ja silti erittain mukava olotila, onnellinen...leppoisa paiva takana, Brian odottamassa jo ajotiella, sauna lampeamassa.....
Koen sen kylla rikkautena, kun saa tuntea ja elaa niin erilaisia tunteita sisallaan. Ja kun ne viela muuttuvat ja vaihtuvat niin akkia. Ihan lyhyessa ajassa. Hetkessa. Vai olenko se vain mina? Vaihtuuko muillakin?  ... vahan niin kuin vuoristoradassa, ensiksi kivutaan hitaasti ylos, korkeelle, sit tullaan vauhdilla alas kiljuen ja pari mutkaa vasemmalle, kaarros oikealle, paa alaspain ja pari korkkiruuvia sitten taas ylos ja kiemurtellen alas ja .... hui, mulla meni paa pyoralle kun kirjottelin tuota!

Nii-iin. Rakastan tunteilua. Ja fiilistelya. Ja niitten tunteiden ja fiilistelyjen kasittelya tai ainakin yritysta kasitella. Ei se aina onnistu..eika tarviikkaan. Ne vain on. Ne tekee elamasta elaman <3. Asiasta kymmenenteen kukkaruukkuun, sain muuten serkkuni tanne tanaan. Tuonne meidan kaverin perheeseen meni. Taytyy menna moikkaamaan. Ehkapa jo huomenna.

Tuulahdus kotimaata siis taalla. Ja viela sukua. :) aika kivaa taa elama!

I forgot to write in english. Sorry Vicky. This is just for you :)
I was sad today. Or this afternoon. I spent the day at the dear farm, where we have been many many times and every time there is good time!!!!We love that place, or more the people. My friend left bac kto Finland, after spending three fun weeks here with us! Ooh, do I ever miss her. She brings so much joy to the life. And everybody will agree, who knows her. She is so special. We were remembering our friends wedding today too. Their friends sang the song (above) there...the wedding was also finnish girl-canadian boy wedding. The song has beautiful words even though I don't live here because I want to get more rich or so....:D but other parts of that song are so beautiful!

Sometimes its good to be sad and feel lonesome to your home country. That moment comes, even you are not waiting or wanting it to come. Like it came when we were driving back home from the farm. And everything was good, fun day behind, happy feelings, Brian waiting at home and sauna was warming up.....
But I think its richness that your emotions goes back and fort. You can live and feel so many things inside you. And those feelings they change so fast. And in a short of time. In a moment. OOOR, is it just me? Does anybody else have those moments? Its like a roller coaster. ...first it goes up slowly, up in a high, then comes down FAST, couple curves to the right, then to the left, head down and couple corkscrews and then down....oh my, my head is spinning right now while writing this!

Yeah. I like to be emotional. And have a good time. :) I want to learn how to deal with them. It doesn't work always, and it doesn't even have to work.  They just are. They come. And they go. They make the life called LIFE <3. And, by the way, my cousin came here yesterday. She is staying at my friends place...we gonna go to see her tomorrow..fun fun fun.

4 comments:

Anonymous said...

<3 niin ihana postaus oli taas. Täällä toinen tunteilija, kuvaamasi tunteiden vuoristorata on jotenkin niin tutun kuuloista. :) -Laura

Emilia said...

Voi kiitos laura...tammoista tunteiluhan tama elama on... :) nahdaan <3

Anonymous said...

Miten mukava olikaan lukea kuulumisianne täältä blogista, jonne päädyin Marjon facebook-päivityksen kautta! Teillä vaikuttaisi elämä hymyilevän siellä 'rapakon' takana. Ihanaa! Olet niin positiivinen ihminen, etten koskaan epäillytkään ettetkö viihtyisi siellä. Vaikka onhan se kotimaa aina kotimaa ja tietty kaiho sinne aina. Meillä täällä 3-viikkoinen pikkuvauva, neljäs lapsemme, neljäs tyttäremme. Kanadan matkaakin suunniteltu. Jospa ensi kesänä se viimein onnistuisi. Kerrohan kaikille tutuille terkkuja siellä!!
-Kaarina S

Emilia said...

No heipa hei, Kaarina!
Kiva kun pistit vahan viestia! Onnea pienen pojan syntyman johdosta! mukavia hetkia pienen piltin kanssa <3. Se vauva aika on aina niin ihanaa ...

Hyvinhan meilla menee, ei valittamista, ei ollenkaan..valilla vahan kaiho mieli, mutta sen varmaan sinakin olet kokenut, kahden maan kansalainen kun olet! Todellakin, jos tanne pain satutte eksymaan, niin pois ei saa lahtea, ilman etta kaytte meilla kahvilla!

Mukavaa syksyn jatkoa :)!
- Emppu